Kaksi miljoonaa Israelilaiset Egyptistä lähdön ja matkusti aavikon halki kohti Luvattua Maata. He tulivat Jerikon kaupunkiin, joka oli viimeinen este heidän ja Jumalan lupaaman maan välissä. Jerikon ympärillä oli valtava kivimuuri, joka oli niin paksu, että sen päällä saattoi ratsastaa sotavaunuja. Jumala käski Joosuaa marssimaan muurien ympäri seitsemän päivää, eikä hän sanonut sanaakaan. Ensimmäisenä päivänä he kävelivät kerran muurien ympäri, eikä mitään tapahtunut., Se oli kuuma ja pölyinen, ja he olivat jo kuluneet pois matkustaa aavikon halki. He tekivät sen uudestaan toisena päivänä, eikä mitään tapahtunut. Kolmantena päivänä ei mitään. Neljäntenä päivänä ei mitään. He alkoivat lannistua ja miettivät: ”mitä me täällä teemme? Mitään ei tapahdu.”
ei olisi ollut niin vaikeaa, jos he olisivat nähneet pienen halkeaman alkavan seinästä kävellessään., Se olisi ollut helpompaa, jos neljäntenä päivänä joitakin kiviä alkoi hajota, sitten viidentenä päivänä osa ylhäältä alkoi murentua, ja seuraavalla kerralla he voisivat nähdä säätiö siirtymässä. Jos he olisivat juuri nähneet joitakin parannuksia, jotkut merkki siitä, että se oli tehdä ero, pieni halkeama siellä täällä, jotain pitää heitä kannustetaan, mutta mikään ei muuttunut. He tekivät sitä, mitä Jumala kutsui heitä tekemään, kulkivat kaupungilla valittamatta. He tekivät osansa, joten miksi Jumala ei tehnyt osaansa? Jumala toimii hiljaisuudessa., Israelilaiset eivät ymmärtäneet sitä, ja he olivat epämukavia, mutta he vain tekivät oikein. Seitsemäntenä päivänä, seitsemännellä kerralla, ei ollut vielä merkkejä muurin heikkenemisestä. Mutta kun he suorittivat seitsemännen kierroksen, puhalsivat torvet ja huusivat, yhtäkkiä muurit sortuivat.
liian usein pysymme uskossa, jos näemme muurin murtuvan, jos näemme vähän merkkejä asioiden paranemisesta. Odotamme, että Jumala näyttää meille jotain, mikä osoittaa tilanteen kääntyvän, että se, mitä on luvattu, on tulossa. Mutta et ehkä saa merkkiä., Silloin pitää kaivautua syvälle ja sanoa: ”luoja, en ehkä näe mitään tapahtuvan, mutta näkemäni ei liikuta minua. Se, mitä tiedän, liikuttaa minua. Aion jatkaa oikeiden asioiden tekemistä, vaikka mitään merkkiä ei ole. Jatkan uskomista ja kiittämistä, vaikka mikään ei parane. Tiedän, että lupasit olla matkalla.”Usko, kun et näe. Älä ajattele muurejasi, vaan Jumalaasi. Seinät kaatuvat.

Lue blogimerkintä